Elämänhallinnan ABC, miten saada hommat tehtyä ja saavutettua

Ihmisten elämänhallinta on rajattua. Emme saa usein hallittua itseämme olemaan sellaisia, mitä haluaisimme olla. Haluamme liikkua säännöllisesti, haluamme opiskella paljon joka päivä, haluamme olla onnellisia ja silti emme usein hallitse itseämme onnistumaan näissä.

Onneksi elämänhallintaa voi kehittää. Se, kannattaa, koska elämässä voi saavuttaa melkein mitä vain, jos kykenee tekemään säntillisesti töitä tavoitteensa eteen. Tutkimuksissa on havaittu, että olkoon ala mikä tahansa, niin ekspertiksi tuleminen vaatii aina ennen kaikkea pitkäjänteistä työtä. Lahjakkuudesta tuntuu olevan eniten apua ennen kaikkea alkuvaiheen kehitysaskelissa. Edes shakin kaltaisessa älypelissä ei ole havaittavissa voimakasta yhteyttä älykkyysosamäärän (=synnynnäinen lahjakkuus) ja taidon välillä (lähde).

Elämänhallinta on siis taito, jonka avulla asioita saadaan tehtyä ja niitä saadaan tehtyä säännöllisesti ja kunnolla. Tätä kautta voidaan saavuttaa isompia ja pienempiä tavoitteita. Sen kautta ihmiset ovat nousseet läpi aikojen toteuttamaan unelmiaan, olkoon unelmana onnellisuus, presidenttiys, hyväntekeväisyys tai liikemieselämä. Alla kuvaan omaa käsitystäni tärkeimmistä elämänhallinnan taidoista.

Miten kehittää elämänkontrollin taitoja

I. Rutiinit:

Elämä koostuu rutiineista, joiden voima perustuu samanlaisena toistuviin rakenteisiin. Niitä on niin hampaiden pesu, toistuvat säännölliset harrastukset, tapa jolla olemme tottuneet opiskelemaan tai tekemään töitä. Rutiinit ovat elämänhallinnan tukijalat. Kun ne on saanut kerran rakennettua, niin omasta elämästään ja omiin tavoitteisiin johtavia tekemisiä on huomattavasti helpompi tehdä päivästä päivään. Tämä johtuu siitä, että rutiinit automatisoivat omaa tekemistä. Kun ihminen toimii rutiinien mukaan, aikaa ja vaivaa ei kulu päätöksentekoon eri tekemisen vaiheissa. Aamulla ei tarvitse käyttää aikaa sen miettimiseen laittaako ensiksi vaatteet päälle vai peseekö hampaat.

Samalla rutiinien ansiosta on mahdollista välttä harhateille eksymistä. Koska ihminen tekee niiden ansiosta päätöksi tietoisesti ajattelematta, on helppo välttyä vahingollisilta päätöksiltä ja päätöksentekemisen sivuun jättämiseltä. Tällöin ei miettiessä valinnanvaihtoehtoja voi päätyä romahtamaan sohvalle ja lukemaan lehteä päätöksenteon tuskassa tai rynnätä hetkellisen mielihyvän toivossa ahmimaan herkkuja jääkaapille. (Decision fatigue) Lisäksi kuten kirjoitin aiemmassa tekstissäni, rutiinien ei missään mielessä tarvitse olla tylsää toistamista, vaan niistä voi tehdä kiinnostavia haasteita esimerkiksi asettamalla tavoitteita tai keskittymällä tekemään yhtä asiaa kerrallaan hetkessä.

Rutiineissa haastava vaihe on aina niiden luominen (tosin yhtä haastavaa on usein myös haitallisten rutiinien lopettaminen, kuten tupakan poltto). Tässä keskeistä on tehdä tiukasti päätös siitä, millaista rutiinia haluaa noudattaa ja iskostaa päähän kyseisen rutiinin tärkeys oman elämänhallinnan ja kehittymisen kannalta. Kun on motivoitunut tekemään asiaa, niin asiasta on mahdollista muodostaa toistuva rutiini. Keskeistä on myös tehdä rutiinit mahdollisimman näkyväksi omassa elämässä. Rutiinien aloittamisesta voi muistuttaa kännykän hälytyksillä, niiden tekemisistä muistuttamaan voi laittaa lappuja seinille, niiden toteuttamisesta voi puhua jatkuvasti muille ihmisille ja pitää pinnalla tai voi hyödyntää loistavaa Lift-appia/nettisivua. Yhtä kaikki olkoon oma tavoite päivittäin liikunta, tai säännöllinen 4 tunnin opiskelu päivittäin, niin tarkan rutiinin luomalla tästä voi tehdä huomattavasti helpompaa.

II. Periaatteet:

Itse korostan omassa elämänhallinnassani rutiinien ohella periaatteita. Periaatteet ovat valmiiksi muovailtuja itselle kehiteltyjä sääntöjä. Niiden avulla samoin kuin rutiinien avulla on mahdollista automatisoida omaa tekemistään ja vähentää valinnan tuskaa. Esimerkkejä omista periaatteistani ovat mm.
-periaate ottaa aina 5 minuutin puolittaiset nokoset, jos huomaan, että minulla on laiska olo, enkä saa mitään aikaiseksi
-periaate pyrkiä sosiaalisen rohkeuden kehittämisen vuoksi valita sosiaalisesti itseä pelottava vaihtoehto epävarmoissa valintatilanteissa
-periaate pyrkiä ensisijaisesti hyvän mielentilan luontiin tehokkaan tekemisen edellä (hyvästä mielialasta syntyy tehokas tekeminen)
-periaate nousta sängystä heti ylös ja laittaa heti aamu-intervalliajastus päälle (periaatteiden ja rutiinien välinen raja on osin liukuva)
Olen myös kokenut hyödylliseksi kirjata kaikki periaatteeni ylös listoiksi

Periaatteissa on tärkeää, että ne on mietitty etukäteen todella huolella. Tämän ansiosta niiden avulla kykenee elämän tilanteissa tekemään sekä nopeampia, että parempia päätöksiä verrattuna siihen, että asioita miettisi tyhjältä pöydältä. Lisäksi niiden avulla voi välttää kognitiivisia virhepäätelmiä, koska ei ole sidottu lyhyen tähtäimen mielijohteisiin niin tiukasti.

III. Motivaatio:

Mitä ikinä rutiinit tai periaatteet ovat, niin niihin täytyy olla motivoitunut. Motivaatioon voi siihenkin onneksi vaikuttaa muutamilla tekniikoilla. Nämä kaikki tekniikat perustuvat keskeisesti sen ymmärtämiseen, että motivaatio ei ole ensisijaisesti ulkoisten asioiden, kuten sään, toisten ihmisten tai päivän hengen aiheuttamaa. Siis näiden sijasta motivaatio syntyy omassa mielessä ja siten siihen voi vaikuttaa omalla ajattelulla ja toiminnalla.

1. Positiivinen ajattelu

Positiivisen ajattelun ja näkökulman avulla voi löytää syitä nähdä asiat mielenkiintoisina.  Sen sijaan, että antaa haastavien asioiden painaa mieltä, voi niitä tarkastella kiinnostavina haasteina, tulevaisuuden onnistumisten mahdollisuuksina. Sen sijaan, että kysyy itseltään, mikä minun on pakko tehdä tänään, voi kysyä: mikä on ensimmäinen pieni asia (välitavoite), jossa voin onnistua tänään. (Lisää tekstissäni: Positiivis-kriittisestä ajattelusta)

2. Oman elämän pohdinta

Omaa ajattelutapaa ja elämänarvoja syvällisesti miettimällä voi vakuuttaa itsensä siitä, että omat rutiinit ja periaatteet ovat arvokkaita, koska ne vievät eteenpäin näitä arvoja (tai jos ei niin, niin omia arvoja tai sitä mitä tekee on syytä muuttaa..) Esimerkiksi minulle se, että käytän illalla puoli tuntia päivän aikana keräämieni onenote - muistiinpanojen järjestelyyn ja käytännön soveltamiseen ei ole taakka. Ennemmin kyseessä on tärkeä rutiini, joka on täysin välttämätön omassa elämäni keskeisimmässä päämäärässä itseni kehittämisessä.

3. Palkitsevuus, onnistumisen kokemukset

Lisäksi rutiineista ja periaatteista voi tehdä motivoivia tekemällä niistä palkitseviä. Palkitsevuus syntyy parhaiten pienistä onnistumisen kokemuksista. Asettamalla välitavoitteita ja vaikkapa palkitsemalla itsensä aina yhden kirjan luvun luettuaan joko mielen sisäisellä sisäisen äänen onnistumisen kokemuksella (jes, pystyin tähän) tai ulkoisella palkinnolla, kuten suklaapalalla (ja samalla itseään mielessään kehuen) voi luoda tärkeää motivaatiota tekemiseen.

Lisäksi: Miksi rutiinit ja elämänhallinta eivät ole elämän ylikontrollointia, vaan lisäävät vapautta

Haluan tehdä vielä lopuksi tärkeän huomion elämänhallintaan. Oman elämäänsä kontrolloiminen haiskahtaa ehkä joskus monille ihmisille jonkinlaiselta pakottavalta toiminnalta vapauttavan sijasta. Se voi tuntua siltä, että siinä kidutetaan itseään tekemään tiettyjä asioita, vaikka ne eivät ole miellyttäviä ja irveellä ja kivulla sitten punnerretaan niistä eteenpäin. Olen vahvasti sitä mieltä, että edellisen ei tarvitse olla totta. Huonossa kontrolloinnissa saatetaan pakottaa itsensä tekemään edellä mainitustu asioita, joihin ei olla sitouduttu riittävästi. Hyvä kontrollointi ei sen sijaan ole vain oman ajankäytön kontrollointia. Hyvässä elämän järjestelmällisyyden ylläpitämisessä hallitaan sekä ajankäyttöä, että motivaatiota, että vireystilaa ja aktivaatiotasoa, että omia todellisia unelmia. Hyvä elämänkontrolli on siis ehkä tiukkaa, mutta tämä ei haittaa, koska ihminen on nauttivan intohimoinen ja motivoitunut tekemään niitä asioita, joita haluaa tehdä.  Kontrolli on täten keino, joka auttaa onnellisuuden, menestyksen kuin omien todellisten unelmien saavuttamisessa. Alikontrolloidussa tilassa vastaavasti vaivutaan hyvin helposti tekemään niitä asioita, joita on pakko tehdä tai helpointa tehdä. Siinä ei ole mitään vapaata, jos käyttää koko lomansa sohvalla makoilemiseen ja television katsomiseen ja työ tai opiskeluaikana tekee asioita pääasiassa koska on pakko.

joitain sekalaisia linkkejä elämänhallinta resursseihin:
-Yksi asia, jota en tekstissäni käsitellyt on ideoiden, tulevien tekemisten, kalenterin hallinta ja tekemisen jaksottamisen, siihen liittyen suosittelen gtd-periaatteisiin tutustumista
-Opiskelijoiden tukiverkosto Nyytin sivulla on tietoa ja kursseja elämänhallintataitoihin liittyen (tosin oma näkökulmani menee tätä ehkä pidemmälle kontrollissa)

Flow-kirjoitus, määrä tuo laatua?

Kirjoittaminen on jännä taito. Jostain syystä se on sellainen kyky, josta on helppo vieraantua lyhyessä ajassa niin, että hommasta ei tunnu enää tulevan yhtään mitään. Toisaalta yhtä mystistä on se uskomaton sähäkkyys, jolla kirjoitussujuvuus palaa jonain yllättävänä hetkenä takaisin huipputasolle täysin odottamatta. Itse olen viime aikoina vähän blogini kanssa kärsinyt juuri tästä kirjoittamistuntuman sujumattomuudesta. Tässä tekstissä avaan vähän siksi ajatteluani Flow-tyyppisestä kirjoittamisesta, jolla tätä blogianikin usein yritän kirjoittaa.


Mikä Flow-tyyppinen kirjoitus

Flow tyyppinen kirjoitus ei ole minun määritelmäni mukaan vain Flow-tilassa tapahtuvaa kirjoitusta. Flow kirjoitus on yksinkertaisesti kirjoitusta, joka syntyy (lähes) täysin pysähtymättömänä tekstinsyöttövirtana sormista ja mielestä, tyypillisesti kokonaan ilman muistiinpanoja tai hyvin vähäisillä sellaisilla. Toisaalta yhteys Flow-tilaankin on kirjoitustyylissä olemassa. Ainakin oman kokemukseni mukaan tehdessä tällaista kirjoitusta ja yksinkertaisesti pakottaessa itseään jatkamaan tekstin tuottoa pysähtymättä, on melko helppoa päästä sisään tällaiseen Flow-tilan tunnelmaan. (Flow-tila on suuren keskittymisen ja hyvän olon tila, jolle olennaisia piirteitä ovat yleensä melko korkea aktiivisuustaso ja toiminta omien taitojen äärirajoilla, perustietoja esim. http://psychology.about.com/od/PositivePsychology/a/flow.htm )

Flow-kirjoitustyypin häiritsevä tehokkuus

Flow-kirjoituksen toimivuus (silloin kun se toimii) tuntuu paikoin itselleni täysin uskomattomalta. Tästä syystä olen omassa kirjoitustaitojeni kehityksessä viime aikoina painottanut tässä kirjoitustyylissä edistymistä. Monesti, kun tekstinkirjoittamisentaitoni ovat ruosteessa, niin tekstin synty voi olla puhdasta sana kerrallaan hitaasti räpeltämistä. Tällöin voi sivun tai parin tekstin tekemiseen mennä jopa lukemattomia tunteja. Vastaavasti joskus hyvässä kirjoittamisen fiiliksessä ja Flow-tilan tuoksinassa vastaavan laatuinen tai toisinaan jopa sujuvampi kirjoituspyyhkäisy voi muodostua jopa alle tunnissa. Toki monesti huolella mietitty sana kerrallaan muodostettu teksti voi joskus sisältää ainakin perusteellisemmin harkitun kokonaisrakentaan. Toisaalta uskomattoman usein flowna kirjoitettu teksti on sujuvampaa ja usein loogisuudeltaan ja syvyydeltään aivan vastaavaa tasoa. Olen joskus epäillyt sujuvuutta luovaksi tekijäksi flow-kirjoituksessa sitä, että flowssa kirjoitettavaa lausetta edelliset lauseet ovat vielä hyvässä muistissa. Täten kirjoitettava lause on helpompi muotoilla sujuvaksi tekstiksi näihin edelliseen nähden ja samalla tekstin loogisen rakenteen ymmärrys on helpompaa.

Flow-tyyppisten kirjoitusten alalajit ja Flow-kirjoituksen rajoitukset

Monille tulee Flow-tyyppisestä pysähtymättömästä kirjoitustyylistä varmaan mieleen tajunnanvirta-tyyppinen kirjoitus, jossa kirjoitetaan vain sitä, mitä mieleen tulee. Tämä näkökulma on siitä oikea, että kyllä, flow-kirjoitus todellakin kulkee omien ajatusten ja sisäisen puheen ja tajunnan virran mukana pitkälti. Toisaalta tällainen tajunnanvirtaan perustuva kirjoituksen ei tarvitse olla mitään karikatyyrimaista kaunokirjallista tajunnanvirtaa. Vaikka flow-kirjoitus perustuu oman sisäisen puheen purkamiseen sujuvasti tekstiksi, se ei tarkoita, että kaikki poukkoilevat omat kirjoituksen aikana tulleet ajatukset tarvitsisi laittaa tekstiksi. Parin sekunnin taukojen aikana kirjoittamisesta tai samalla toista lausetta kirjoittaessaan on täysin mahdollista tehdä tekstin rakenteen ja ajatusten relevanttiuden suunnittelua. Esimerkiksi vaikka juuri tämä teksti on pitkälti kirjoitettu tajunnanvirta tyyliin, ei tätä tuskin hullukaan kutsuisi rakenteettomaksi tai mielipuolisesti poukkoilevaksi sekasotkuksi. Toisin sanoen mielipiteeni on, että Flow-tyyppisen kirjoituksen alalajit ovat pitkälti samat kuin kaiken kirjoittamisen alalajit. Tosin myönnettäköön, että esimerkiksi tieteellisessä kirjoittamisessa vaadittavien lähteiden tai esimerkiksi erittäin analyyttisen filosofisen käsitesotkun (tai muun vaativaa ymmärrystä vaativan kirjoittamisen) kirjoittamisesti nopeasti flowna voi olla hankalaa tai ainakin vaatia, että joidenkin elementtien lisäys tekstiin tehdään vasta jälkikäteen. Lisäksi flow-tyyppistä tekstintekoa toki rajoittaa pitkälti juuri tuo lähteiden ja tiedon haun ongelmallisuus/haastavuus, minkä johdosta teksti perustuu henkilön mielessä olevaan tietämykseen aiheesta. (vaikka toki tiedonhaun kehittyessä tähänkin haasteeseen voi löytyä ratkaisuja)

Miten Flow-tyyppinen kirjoitus

Flow-tyyppinen kirjoitus on oman käsitykseni mukaan paljolti sellainen asia, johon on aavistuksen vaikea antaa tarkkoja neuvoja. Itselleni flow-kirjoitus lähtee tyypillisesti joko jostain kummallisesta paikasta syntyvästä inspiraatiosta ja mielentilasta (huom. molempiin vaikuttamiseen on keinoja!), jonka seurauksena kuin ihmeen kaupalla kykenen työntämään sanomaa ja tekstiä kuin hullu tietyn mielivaltaisen pitkän ajan. Toinen vaihtoehto on, se että päätän yksinkertaisesti alkaa kirjoittamaan juttua pysähtymättä. Tällöin aluksi tekstin syöttö ja ideointi voi olla hankalaa, mutta usein jossain vaiheessa pääsen, tilaan, (flow tilaan?) jossa juttua ja ideoita syntyy vakuuttavaa tahtia ja tekstin laatu kiittää.

Sanoisin, että flow-tyyppisen kirjoituksen helppous itselle ja se, kuinka sitä saa aikaiseksi korreloi oman kirjallisen ja kielellisen harjaantumisen perusteella jonkin verran. Jos lukee hirvittäviä määriä (tai luki joskus nuorempana kuten minä), niin uskoisin sanoa, että sujuvuuteen pääseminen voi olla helpompaa. Toisaalta sekin, että osaa heittää suullisesti hyvin juttua voi auttaa flow-kirjoituksen sähäkässä ideoidenluonti tuohinassa. Edelleen tietokoneella kirjoittaessa uskon myös, että kymmensormijärjestelmän tai sujuvan kirjoitustekniikan osaaminen tietokoneella helpottanee tekemistä, koska tällöin vähämmän huomiota tarvitsee kiinnittää näppäimistön miettimiseen ja enemmän jää ajatteluun.

Flow-kirjoitustyypin kritiikkiä

Flow kirjoitustyyppiä kohtaan esitettävä mahdollinnen voimakkain kritiikki on mielestäni on väite, että flow-tyyppisellä kirjoitustavalla ei voi kirjoittaa, jos ei ole valmiiksi ymmärtänyt käsiteltävää asiaa. Toisin sanoen vaikka pääsisi flow-kirjoitusta tehdessään flow-tilaan, niin tämä ei yksinään riitä laatuun. Paras tekstimateriaali ja ideat syntyvät kuitenkin loppujen lopuksi kuitenkin pitkällä aikavälillä ja niiden tarkin ja täsmällisin ilmaisutapa pitkällisen toisteisen asioiden sisäistämisen tai pohdinnan seurauksena.

Se, että flow-tyylisellä kirjoitustavalla on rajansa ja että edes se, ei pysty nyhjäisemään tyhjästä ihmeitä ei muuta kokonaisuutta. Flow-kirjoitustyyli on metodi, ei tekstityyli. Parhaiten se toimii ehkä niiden aiheiden kohdalla, joista tietää eniten ja jotka hallitsee (tai joiden jäsentämiseen osaa taitoja). Muissa aiheissa sillä ei ehkä ole mahdollista räjäyttää tietänsä heti menestysteokseksi ellei ensin selvitä ajatuksiaan ainakin hieman etukäteen. Mutta näissäkin se voi metodina auttaa ideoinnin luonnissa ja omien ajatusten jäsentelemisessä. Ja toisaalta mikä estää jälkikäteen omien flow-tekstien muokkausta ja kehittämistä tai aiheen alkukypsyttelyä ennen flow-kirjoitusta. Flow-kirjoitustyyli alttiina kirjoitusvirheille ja satunnaisille epäonnistuneille ajatuskuluille on myös hienovaraisen tekstin muokkaajan ja ongelmanratkaisijan paratiisi.

Arjen kauneus - rutiininomaisista tekemisistä nauttiminen

Elämä on täynnä rutiininomaiselta tuntuvaa puurtamista. Tämä on sellaista tekemistä, joka toistuu uudestaan ja uudestaan suunniilleen samanlaisena ja johon ei ajatella liittyvän mainittavia kehittymisen tai edistymisen mahdollisuuksia. Tällaista tekemistä ovat niin arkiset rutiinit hampaiden pesusta erilaisiin kotitöihin siivoamisesta pyykin pesuun kuin esimerkiksi toistuva kassatyö.

Rutiininomainen tekeminen näyttäytyy usein mitään sanomattomana jopa tylsänä välttämättömänä hommaamisena. Tämä on väärin. Viime kädessä tällaisenkin tekemisen mielenkiintoisuus lähtee omista tulkinnoista tekemiseen ja siitä millaisiksi tulkitsemme mielessämme tekemämme asiat.

1. Rutiininomaisista tekemisistä nauttiminen on suuri lisäilo 

 

Onnellisuus ja elämänilo ovat suurimmalle osalle ihmisistä elämän yksiä keskeisimmistä arvoista, jotka auttavat usein myös motivoivasti muiden tavoitteiden saavuttamisessa. Tätä kautta harva kiistää sitä, että olisi varsin mukavaa kyetä iloitsemaan ja nauttimaan kaikenlaisista rutiininomaisista tekemisistä. On äärimmäisen mukavaa, jos niin tiskien tiskaaminen kuin roskien vieminenkin tuovat arkisuuden sijasta innostavia kokemuksia ja huvipuistossa käyntiin verrattavia hymyn kiertymisiä. Tutkimusten mukaan suomalaiset käyttävät keskimäärin karkeasti noin 3 tuntia päivässä kotitöihin, johon tulee päälle muunlainen toisteinen tekeminen päivässä. Toisin sanoen ainakin yli viidesosa elämämme valveillaoloajasta kuluu tällaisten tekemisten tekemiseen. Tämä on niin paljon, että mielestäni omaan onnellisuuteen tänä aikana kannattaa panostaa. Yhtä tärkeää kuin luoda yksittäisiä unohtumattomia hetkiä, on kyetä laajentamaan omaa hyvää oloaan mahdollisimman suureen osaan elämäänsä.

2. Rutiininomaiset tekemiset eivät ole itsessään typeriä tai kiinnostavia 

Monet ihmiset ovat valmiita haukkumaan yksituumaan monet rutiininomaiset tekemiset B-luokan ajaksi, josta ei voi pitää. Tälle ei ole mitään perusteluja. Ihmisten ajattelulle on tyypillistä etsiä asioiden pysyviä olemuksia sieltäkin missä niitä ei ole. Ei ole olemassa tekemisiä x, joita ihmiset y vihaisivat aina. Se, tykkääkö ihminen y tekemisistä x riippuu aina paljon ihmisestä ja hänen mielentiloistaan. Meillä kaikilla on omakohtaista kokeellista aineistoa, mitä tulee tähän. Varmasti jokainen meistä on nauttinut tiskaamisesta (tai vastaavasta rutiininomaisesta tekemisestä) ollessaan valmiiksi hyvällä tuulella. Varmasti jokaisella meistä on kokemuksia siitä, kuinka aluksi luotaantyöntävän tuntuinen tekeminen alkoikin maistua, kun sitä oli hetken tehnyt.

3. Rutiininomiasesta tekemisestä voi oppia pitämään enemmän ja tähän kannattaa panostaa 

 

Sillä, että arkitekemisistä olisi kiva nauttia tai sillä, että arkitekemisistä sattuu nytkin joskus sattumalta nauttimaan, ei ole mitään väliä, jos omaan tykkäämis ja nauttimiskykyyn ei voi vaikuttaa. Lienee selvää, että tällainen vaikuttaminen on varmasti mahdollista. Kiinnostavampi kysymys on, millä vaivalla ja millä tekniikoilla arkitekemisistä voi tehdää silmiä hivelempiä ja kannattaako tällainen vaivannäkö saavutettuihin tuloksiin nähden.

Oma omiin kokemuksiini, joidenkin toisten kokemuksiin ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuva vahva käsitykseni on, että iloa rutiininomaisista tekemisistä voi rutkasti kasvattaa. Sanoisin, että isoja yleisiä tekniikkapalasia, jotka ovat usein tarpeellisia tässä onnistumisessa ovat ainakin: yleisesti Elämänhallintataidot, Positiivinen ajattelu, mindfullness. Toki ihmiset ovat erilaisia ja toisilla toimivat toiset asiat ja toisilla toiset. Alla kuvaan joitain ideoita vielä asiaan.

Ideoita arkitekemisten/toisteisten tekemisten kiinnostavuuden huippuun viemiseen 

 

1. Muuhun keskittyminen samalla

Rutiininomaisista tekemistä voi tehdä kiinnostavampia ja haasteellisempia. Tähän on lukemattomia reittejä. Joissain tekemisissä, jotka ovat hyvin automatisoituneita, on toimivaa kuunnella samanaikaisesti musiikkia tai radio-ohjelmia/podcasteja. Tällöin samaan aikaan voi keskittyä johonkin muuhun ja jopa käyttää aikaansa tehokkaasti (tosin keskittymisen jakamisessa saattaa olla huonoja puolia modernin mindfullness/hetkessä elämis-tutkimuksen perusteella).

2. Tavoitteellisuuden lisääminen

Toisaalta tekemisestä voi tehdä tavoitteellisempaa. Rutiinien ei tarvitse olla aneemista toistuvaa väkerrystä. Ne voivat olla tavoitteellisia haasteita, joita tehdessä voi kokea onnistumisen elämyksiä. Arkisista rutiineista voi tulla kiinnnostavia, jos asettaa niille aikatavoitteita kuten: "Onnistunko siivoamaan hyvällä laadulla huoneen 5 minuutissa tai kykenenkö käymään suihkussa 3 minuutissa." (käytän itse kännykän hälytyksiä tässä tukena) Edelleen jos haluaa viedä vielä pidemmälle tavoitteistamisen aspektia tekemisessään, niin voi asettaa kehitystavoitteita, kuten "tämän kuukauden aikana yritän lyhentää aamutoimiini menevää aikaa 10 minuutilla" Tällöin yhtäkkiä tekemisestä, joka ei merkinnyt mitään, tuleekin ilmiö, jossa voi kehittyä ja tulla ekspertiksi. Yleisesti tavoitteellisen tekemisen tekniikassa on keskeistä se, että kokee tavoitteidensa saavuttamisen palkitsevaksi. Itse pyrin aina vain mielessäni sitouttamaan tavoitteen saavuttamisen tärkeäksi henkiseksi merkkipaaluksi elämässäni (kehittymisessäni). Toisaalta monesti konkreettiset palkinnot, (kuten herkut) voivat olla hyödyllisiä kannustimia.

3. Mindfullness

Ihmiset ovat erilaisia. Monille ajatus arkitoimien ajastamisesta voi tuntua painajaismaiselta innostavan ja aktivoivan sijasta. Arkitoimista voikin tehdä kiinnostavia useita reittejä. Ajankäytön tehostamisen ja tavoitteistamisen sijalla tai ohella voi pyrkiä pääsemään sisään rutiininomaisen tekemisen meditatiivisen kauniiseen maailmaan. Tässä maailmassa arkitekemisiä ei tuomita tylsinä, vaan niistä nautitaan ja riemuitaan, eletään mukana ja tehdään asioita. Tässä maailmassa keskittyminen on suuntautunut vain siihen asiaan mitä parhaillaan tekee olkoon se sitten lian hinkkaaminen pois seinästä tai roskien vienti ulos kevein askelin. Tähän tunnelmaan ja fiilikseen pääseminen vaatii pääsääntöisesti ennen kaikkea sitä, on kyettävä poissulkemaan mielessä pyörivät tekemistä haittaavat ajatukset ja muut virikkeet. Esimerkiksi sosiaalisesta media ja pikaviestikanavien hetkellinen sulkeminen on tähän erittäin tarpeellista.