Intti on pari viikkoa sitten alkaneen komennukseni perusteella varsin herkullinen autoritääristen johtajien leikkikenttä. Yksilön astuessa inttiin iskee pojan (tai tytön) kloppiin hurja määrä ulkoisia sääntöjä johtajien kyseenalaistamattomasta tottelusta hatun kantamiseen oikeassa asennossa.
Jos intissä ei sääntöjä noudata, niin rangaistus seuraa. Tämä panee yksilöiden motivaation helposti vereslihalle. Jos intissä ei annettuja sääntöjä sisäistä, eikä niitä hyväksy, niin seurauksena on määrätty palvelusaika täyttä sontaa, koska sääntöjä on vain pakko totella. Tästä syystä intin kokeneet tietävät usein neuvoa, älä ajattele, kaikki tulee helpommaksi (olen tästä tosin jossain määrin myös eri mieltä).
Jos intistä haluaa viihtyä ja intistä haluaa nauttia, niin säännöt tulee siis vain hyväksyä ja jollain tasolla sisäistää. Tämä ei tarkoita sotahulluksi tulemista tai maailmankuvan muuttamista, vaan sen myöntämistä, että tässä tilanteessa minulle on annettu tietyt rajat, joiden sisällä elää. Kuten Etelä-Sudanissa lapsilla ei ole ruokaa, intissä sotilailla ei ole vapautta. Sitä paitsi monet rajoitukset ovat vieläpä varsin hyviä. Esimerkiksi selkeästi aikataulutettu päiväohjelma intissä on toimiva systeemi siviiliinkin, jos haluaa saada tehtyä tehokkaasti asioita myös kotirintamalla.
Intin sääntöjen hyväksymisen jälkeen intistä nauttimisen perusperiaatteeksi voi lyhentää "Ole askeleen inttiä edellä". Tämä ei tarkoita, että täytyisi olla aina ensimmäinen tai kärkijoukossa asioiden tekemisen nopeudessa (mitä en itse valitettavasti ole vielä yleensä ollut). Kyse on enemmän siitä, että tekee intin vaatimat asiat hallitusti, oman suunnitelman ja tekniikoiden avulla, usein etuajassa. Sen sijaan, että intti olisi pelkkää tulipalokiirettä epätoivoiseen käskyjen noudattamiseen viime tingassa, intti voi olla ripeää tekemistä, jossa yksilö pitää oman toimintansa naruista kiinni, vaikka noudattaakin toisten käskyjä.
Jos edellä mainittu hallinta pysyy, intistä on mahdollista nauttia. Olen huomannut, että käytännössä kaikkia niitä motivaatiotekniikoita, joita olen tähän asti käyttänyt siviilissä, voi soveltaa helposti intin tilanteisiin. Positiivista ajattelua ei intissä rajoita kukaan. Samoin kukaan ei rajoita intissä onnistumisten kokemusten hankkimista. Intti on täynnä pieniä tehtäviä, aikatavoitteita, joihin kaikkiin ehtimisestä voi itse omassa mielessään hiljaisesti riemuita. Samoin kukaan ei intissä estä omien välitavoite-aikarajojen tai omien kovempien aikarajojen asettamista ja niissäkin onnistumista.
Intti on myös täynnä odottelua ja taukoja, toisin sanoen vapautta, josta voi ottaa ilon irti. Jutustelun tai hiljaisen pysähtyneisyyden ohella voi tehdä muistiinpanoja tai piirroksia mukana kulkevaan vihkoon, vaikka kännykkää ei voikaan käyttää. Jopa hajoamisista pelastavat 5 minuutin torkut onnistuvat yleensä intissä tuvassa taukojen aikana, kuten myös erilainen omatoiminen aktivoiva jumppa. Olkoonkin, että nämä voivat herättää tupatovereissa kummastusta.
Ps. Jos
joku sai tästä tekstistä mielikuvan, että olisin jollain tavalla
inttimyönteinen tai ihannoisin armeijaa, niin huomautettakoon vielä, että näin
ei totisesti ole. Esimerkiksi en arvosta autoritääristä johtamistyyliä, vaikka
sen käytölle intissä onkin perusteita. Kyseinen johtamistyyli ihmiset
tottelemaan ja toimimaan, mutta passivoi alaisten omat kyvyt olla mukana
vuoropuhelussa ja tarjota omia ratkaisuja ongelmiin.
